Timber-asiakaslehti 2021/2022

LISÄÄ METSÄNTUTKIMUSTA!

Maailman johtava ilmakehätutkija Markku Kulmala sanoo, että vaikka metsäntutkimus on Suomessa maailman parasta, lisää tietoa tarvitaan edelleen.

ELINA VENESMÄKI & SANNA LAAKKONEN, kuvat VESA TYNI

Akateemikko ja Suomen ilmastopaneelin ensimmäinen puheenjohtaja Markku Kulmala on tutkinut ilmakehää ja ilmastonmuutosta jo vuosikymmeniä. ”Kiinnostukseni alaan lähti uteliaisuudesta ja halusta tietää enemmän siitä, mitä ympärillämme tapahtuu”, hän sanoo. Aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Kulmalan pää- toimi on Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuk- sessa. Hän on työskennellyt ilmakehän koostumusta ja ilmastonmuutosta tutkivan yksikön johdossa 1990-luvun alusta saakka luotsaten niin sen valtakunnallista toimintaa kuin kansainvälisiä verkostoja. Tänä päivänä Kulmala on paitsi maailman viitatuin geotieteiden tutkija (2011–2018), myös kunniatohtori tai professori Tukholman, Tarton, Budapestin, Nanjingin ja Fudanin yliopistoissa sekä Pekingin kemian tekniikan yli- opistossa. Kulmala on myös Kiinan ja Venäjän tiedeaka- temioiden jäsen. ”En kuitenkaan olisi akateemikko enkä niin laajasti si- teerattu geofyysikko ilman SMEAR-asemia”, Kulmala sanoo. TSHERNOBYL OPETTI PALJON Kulmalan polku kohti uraauurtavaa tutkimusta ja SMEAR- asemia alkoi Helsingin yliopistossa teoreettisen fysiikan opinnoilla vuonna 1977. Ilmakehän tutkimisen hän aloitti muutama vuosi myöhemmin, ja pikkuhiljaa yhä suurem- pi osa hänen tutkimistaan asioista liittyi ilmastonmuu- tokseen. Vuonna 1986 tapahtui Tshernobylin ydinvoimalan onnet- tomuus. Se oli merkittävä käänne myös Kulmalan uralla. ”Mittasimme neulasia, kaloja, maaperää, lehmien mai- toa ja vaikka mitä, kun halusimme ymmärtää, miten ra- dioaktiivinen aine kuten cesium käyttäytyy. Saimmekin

perusidean aineiden siirtymisestä – siitä, miten ne me- nevät kierrossa ulkoa sisälle, ilmasta maahan ja esimer- kiksi puihin.” Kulmalan mukaan tuo ymmärrys toimi perustavanlaa- tuisena sysäyksenä SMEAR-asemien rakentamiselle. YMMÄRRYSTÄ METSÄEKOSYSTEEMIN VAIKUTUKSISTA SMEAR-asemat ( Stations for Measuring Earth Surface At- mosphere Relations ) keskittyvät ilmakehän ja maanpinnan ekosysteemien vuorovaikutuksen mittaamiseen. Niiden idea on kerryttää monipuolista, laajaa, pitkäaikaista dataa eri ekosysteemeistä, kuten metsistä. Markku Kulmala on ollut mukana mittausasemien tarinassa alusta asti, ja niihin liittyvä työ on nostanut sekä hänet että Suomen ilmakehätutkimuksen ykkö- seksi ympäri maailman. SMEAR-asemat hän perusti yh- dessä metsäekologian emeritusprofessori Pertti Harin kanssa, ensimmäisen 1990–91 Värriötunturille Suomen Itä-Lappiin. Suomen viidestä asemasta tunnetuin on osana monia kansainvälisiä mittausverkostoja toimiva SMEAR II, joka perustettiin 1995–96 Helsingin yliopiston omistamalle Hyytiälän metsäasemalle Pirkanmaan Juupajoelle. Se on siitä asti tuottanut keskeytyksettä dataa tutkijoiden tar- peisiin. ”Datan kerääminen metsistä on erityisen tärkeää, koska metsäekosysteemin vaikutus ilmakehään on suuri. Mit- tausten avulla saamme selville erilaisia takaisinkytkentöjä, joita on metsän ja ilmakehän välillä.” SMEAR II -asemalla mitataan yhteensä yli 1 200 suuretta. ”Meillä on maailman laajin mittaus. Tavallinen ilman- saasteasema mittaa kymmentä asiaa, samoin tavallinen sääasema”, Kulmala vertaa.