”Puussa on jotain sellaista, joka houkuttelee koskettamaan – ja tiedostamattaan ihmiset toimivat siten, että koskettamisesta välittyy käsien kautta aivoihin hyvänolontunteita.”
tua tapaa kannattaisi kehittää eteenpäin, mutta kekseliäisyyshän juuri on se syy, miksi arkkitehdeiksi tai rakennusinsinööreiksi opiskellaan.” Vauhtia puurakentamiselle ovat antaneet myös monet näyttävät korkean profiilin hankkeet. Esimerkiksi Suomesta kansainvälis- tä huomiota ovat saaneet Helsingissä sijaitsevat Oodi-kirjasto ja merenrantasauna Löyly, maailmalta Heikkinen nostaa esimerkiksi Espanjan Sevillassa sijaitsevan Metropol Parasolin. Heikkinen tunnustaa, ettei itse ole kovinkaan innostunut val- tavista puurakentamisen monumenteista, vaan pikemminkin hyvistä, pitkäikäisistä ratkaisuista. ”Omat mieleenpainuvimmat kokemukseni puurakentamisesta ovat käyntejä kokopuisissa rakennuksissa, joissa voi tuntea puun massiivisuuden – siis se, että materiaalin voi aistia muutenkin kuin näkemällä.” Elämyksellisyydellään Heikkiseen on tehnyt vaikutuksen esimerkiksi norjalaisen Sverre Fehnin suunnittelema Hama- rin museo, jossa taivutettuja liimapuurakenteita on yhdistetty 1700-luvulta peräisin olevan maatalousrakennuksen historialli- siin kivi- ja puurakenteisiin. ”Siellä tuntee selkärangassaan, että tämä on arkkitehtuuria.” Puu kutsuu koskettamaan Oivaltavia ja omaperäisiä ennemmin kuin suuria ja näyttäviä ovat myös Heikkisen ja hänen opiskelijoidensa palkitut työt. Puun ais- timisella on niin ikään roolinsa. Esimerkiksi vuonna 2010 Heikkinen teki energiatehokkaan rakentamisen kilpailuun opiskelijoidensa kanssa Luukku-nimi- sen talon, joka rakennettiin Espoon Otaniemessä ja kuljetettiin kilpailua varten Madridiin, Espanjaan. Talossa kävi viikon aikana 200 000 ihmistä. ”Niinä päivinä, kun itse olin paikalla, huomasin, että kaikki vierailijat koskettelivat talon puupintoja. Puussa on jotain sellaista,
Kiehtova materiaali Heikkinen itse erikoistui puuarkkitehtuuriin jo opiskeluaikanaan, puoliksi sattumalta. Korjausrakentamisen kurssilla oli kohteena huonokuntoinen puutalo, jonka rakenteiden kuntoa professori neuvoi tutkimaan puukolla kokeilemalla. ”Oivalsin, että puu on materiaali, jota voisi oppia ymmärtä- mään, ja asetin tavoitteekseni, että opin kaiken puusta kymme- nessä vuodessa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, opittavaa riittää edelleen – mutta ainakin puun kanssa työskentely on ollut kiinnostavaa”, hän sanoo. Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 1991 Heikkinen työs- kenteli muutaman vuoden arkkitehtitoimistoissa. Vuonna 1995 hän päätyi opettamaan osapäiväisesti puurakentamista silloisen Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle, ja vuonna 2008 hä- net nimitettiin puurakentamisen professoriksi. ”Puurakentaminen innostaa aina vaan, koska se on paitsi konk- reettista, myös vastuullista – tänä päivänä erityisesti kestävän ke- hityksen näkökulmasta.” Elämyksellistä arkkitehtuuria Heikkisen mielestä rakentaminen elää kiinnostavaa vaihetta – kuten hän sanoo, melkein joka vuosi suunnitellaan kerros tai kaksi korkeampi puutalo, mitataan mahdollisuuksien rajoja. Esimerkiksi Norjan 18-kerroksinen Mjösa Tower luovuttaa vuon- na 2022 korkeimman puukerrostalon aseman USA:n Milwaukeen Ascent-tornille, johon tulee 25 kerrosta. ”Mittavat hankkeet kertovat siitä, että puu on jo pitkään ollut myös teollinen tuote ja rakennustapa. Esimerkiksi Mjösa Toweris- sa oli opittu hyvin paljon edellisestä korkeimmasta, 14-kerrok- sisesta talosta Bergenissä, poistettu virheitä ja kehitetty hyviä ratkaisuja”, Heikkinen sanoo. ”Aina niissä on jokin innovaatio, uusia taloja ei ole koskaan tehty samalla tavalla kuin edellisiä. Voisi kysyä, miksei yhtä valit-
70
Powered by FlippingBook