Suomalaisten metsäsuhde on ainutlaatuinen. Metsä on omistajalleen arvokas aarre, jota halutaan hoitaa ja vaalia tuleville sukupolville. Kolme Metsä Fibren työntekijää kertoo omasta metsästään ja metsäsuhteestaan.
Varhaisimpia metsään liittyviä muistojani on, kun hiihdän äitini isän eli papan kanssa metsässä. Hiihto oli meille yh- teinen harrastus, ja kävimme talvisilla metsäretkillä lähes päivittäin. Äitiä retkemme joskus huolestuttivat. ”Entä, jos sinulle käy jotain?” hän kysyi papalta, joka rauhoitteli: ”Me ollaan Katrin kanssa sovittu, että jos jotain käy, niin samoja jälkiä takaisin.” Pappa oli sotaveteraani, ja hänen perheensä joutui lähte- mään Karjalasta evakkoon. Perheen kotitila jäi rajan taak- se, ja sodan jälkeen pappa päätti ostaa uuden tilan Päijät- Hämeestä, Orimattilasta. Elämä oli aloitettava alusta. Papalle, kuten hänen sukupolvessaan monille, metsä oli pankki. Hakkuita tehtiin, jos tarvittiin rahaa tai puutavaraa rakennuksiin. Joskus olen miettinyt, olisinko ilman perhetaustaani ha- keutunut metsäalalle. Toisaalta olen aina pitänyt luonnon- tieteistä. Opiskelin ensin metsätalousinsinööriksi, minkä jälkeen tein master-tutkinnon luonnonvarojen käytöstä. Metsä Groupin palveluksessa olen työskennellyt valmistu- misestani asti. Tällä hetkellä toimin Metsä Fibren markki- nointipäällikkönä. Opintojeni myötä kotitilamme metsiä ryhdyttiin hoi- tamaan systemaattisemmin. Puut eivät ole ikuisia. Aivan kuten asunto kaipaa välillä remonttia säilyttääkseen arvonsa, metsässä pitää tehdä hoitotöitä, jotta se pysyy terveenä ja hyväkasvuisena. Tästä saimme muistutuksen, kun metsässämme todet- tiin kirjanpainajatuhoja. Kirjanpainaja on kuoriainen, joka vaivaa erityisesti kuusikoita. Uudistamme parhaillaan tuho- aluetta. Suomalaisessa metsänhoidossa kaikessa edetään luonnon ehdoilla. Kun kotitilani metsään tehdään uudistushakkuu, istutustaimet valitaan uudistettavan alueen maapohjan mu- kaan. Ei sen perusteella, mitä puulajia läheinen tuotanto- laitos käyttää. Minulle on tärkeää, että metsästä kaadettu puu käytetään tarkkaan hyödyksi ja kohteisiin, joissa se korvaa fossiilisia
raaka-aineita. On innostavaa olla töissä yrityksessä, joka käyttää kallisarvoisen puuraaka-aineen kestävällä tavalla, ja etsii sille myös uusia innovatiivisia käyttökohteita. Parhaimmillaan metsänhoito on terapeuttista. Taimikoita raivatessani nautin siitä, että näen oman kädenjälkeni heti. Metsän tulevan kehityksen kannalta taimikon raivaus on yksi tärkeimmistä hoitotöistä, mutta se on myös tilaisuus turvata metsän monimuotoisuus. Jos pihlaja tai muu lehti- puu ei haittaa kasvatettavaa taimikkoa, en raivaa sitä, vaan jätän sen tarjoamaan suojaa ja ravintoa metsän linnuille ja eläimille. Olen lapsesta asti käynyt äitini kanssa marjassa ja sienes- sä. Varsinkin mustikoita ja kantarelleja kerään joka vuosi. Metsässä samoilu rentouttaa mieltä ja virkistää kehoa. Tun- tuu, että metsässä ryhtikin suoristuu tietokoneen ääressä vietetyn työpäivän jälkeen. Kotitilamme siirtyi papalta äitini omistukseen yli 40 vuot- ta sitten. Seuraava sukupolvenvaihdos on edessä jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä missä muodossa. Ehkä pe- rustamme sisarusteni kanssa metsäyhtymän. Perheellemme on tärkeää, että tila säilyy suvun omistuksessa. Emme tahdo, että papan elämäntyö katkeaa.
Katri Viitanen Markkinointipäällikkö, Metsä Fibre
”Minulle on tärkeää, että metsästä kaadettu puu käytetään tarkkaan hyödyksi.”
Katri Viitanen
TIMBER
59
Powered by FlippingBook